Mun uusi lempilausahdus syteen tai saveen. Pitäisi vaan aina muistaa toi. Tällä hetkellä mun ja Baldon suurin ongelma esteillä on mun pelkuruus. Juuri ennen estettä alan pelkäämään mitä jos tipun, mitä jos Baldo kieltää. Surullisen kuuluisa mitä jos... ajattelutapa on vallannut mut ja siitä pitäisi päästä nyt pois. Olen nyt yrittänyt keskittyä tuohon. Jos huomaan että juuri ennen estettä alan miettimään mitä jos... juttuja niin vaihdan tietoisesti syteen tai saveen ajatteluun. Alan siis ajatella että mieluumin sitten tipun kun en yritä ollenkaan. Koska yrittämätä jättäminen ärsyttää kuitenkin enemmän kun se jos epäonnistuu. Eli syteen tai saveen mutta jokatapuksessa mennään. Esteratsastus on kuitenkin se juttu mitä mä rakastan ja missä haluan kehittyä ja se ei onnistu jos pelkään.
Ihmisten aivoissa ei kyllä ole mitään logiikkaa. Niin outoa pelätä jotain mitä rakastaa. Toisaalta sitä voisi kutsua myös itsesuojeluvaistoksi. Alkanut vähän tuntumaan että sellaista esteratsastajat eivät omista.
Yhdessä vaiheessa kun hyppääminen ei sujunut ollenkaan mietin että vaihdettaisiin Baldon kanssa meidän laji kouluratsastukseen mutta se ei jotenkin tunnu mun jutulta. Vaikka se onkin tosi hienoa ja äärimmäisen tärkeätä ja treenataan sitäkin ihan täysillä, koska no jos kouluratsastus ei suju niin harvoin suju esteetkään. Mutta jotenkin mulla ei ole tarvetta kehittyä siinä hirveän korkealle tasolle kunhan nyt perusasiat on kunnossa enkä saa siitä ihan samaa fiilistä kun esteratsastuksesta. Ja musta tuntuu että Baldokin tykkää vähän enemmän esteistä. Se vain on meidän juttu.
Kyllä tässä keväällä on joutunut ottamaan niskasta kiinni ja sanoa itselleen että hei nyt joko vedät täysillä tätä hommaa tai et tee ollenkaan. Mutta se on ollut kaiken tän arvoista ja nyt lauantaina meillä onkin edessä meidän ekat estekisat!
Kiitos kun luit <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti