MINÄ

Mä olen siis 15 vuotias tyttö Helsingistä. 

Elämäni ja tämä blogi pyörivät 6 vuotiaan ensihevoseni Baldon ympärillä jonka kanssa kehitymme yhtä matkaa. Baldosta löydätte lisää tietoa sen omalta sivulta.

Perheeseeni kuuluu äiti, isä ja kaksi isoveljeä (jotka kummatkin ovat tosin muuttaneet pois),koira ja Baldo. Kerron vähän koirastamme Villasta tässä koska siitä saattaa kuulua vähän täällä blogissa mutta en tee sille omaa sivua. 

Villa on siis 9-vuotias mukavuuden haluinen vähän prinsessamainen Griffoni. Meillä Villa on ollut kuusi viikkoisesta asti eli ihan luovutusiästä. Villan kanssa en ehdi enään puuhailla niin paljon kun haluaisin koska melkeen kaikki aika menee tallilla ja Villa pelkää hevosia joten en sitä voi sinne ottaa. Joka yö kuitenkin Villan nukkumapaikka löytyy mun vierestä sängystä koska hänhän ei suostu lattialla nukkumaan. 

Muita harrastuksia mulla ei tällä hetkellä ole. Onhan se vähän niin että kun kuitenkin 5-7 krt viikossa tallilla käy ja siihen yrittää mahduttaa kaverit ja opiskelun niin aikaa ei jää hirveästi muille harrastuksille. Tanssi on kuitenkin aina ollut lähellä sydäntä ja sitä toivoisin että ehtisin vielä harrastaa niinkuin ennen. Mun tanssihistoriasta teen varmaan ihan oman postauksen koska se on todella pitkä ja siihen liittyy ties mitä mutkia.

Ratsastusta mä olen harrastanut 7 ja puol vuotta ja viimeinen vuosi onkin hurahtanu Baldon kanssa puuhastellessa. Ratsastus on aina mulle ollut tapa rentoutua ja päästä edes tunniksi eroon koulustressistä yms. Siks onkin nyt ihan upeeta että pääsen sitä niin monta kertaa viikossa tekemään! Oma hevonen on ollut mulle, niinkuin varmaan monelle heppatytölle unelma jota ei uskoisi että koskaan toteuttaa. Kaksi vuotta mä olin ihan tosissani sitä miettinyt. Vähän ennen kesälomaa äiti alkoi vihdoin lämpenemään ajatukselle ja suunnitelmana olikin ostaa kesän 2017 lopussa kisahevonen. Lopputulos oli kesäloman alussa 5 vuotias kokematon hevonen. Vaikka ei mennyt ihan suunnitelmien mukaan en vois silti olla onnellisempi että just Baldo on osa mun elämää.

Tästä tuli vähän pidempi kun ajattelin mutta toivottavasti jaksoitte lukea loppuun.